Täällä Vantaalla järjestettiin tänään match show, joten päätimme poiketa siellä kaverini ja hänen samojedi-bordercollie-landseer -sekoituksen kanssa. Kehässä tosin oli vain Enna ja kaksi muuta keskittyivät enemmän makkaran kerjäämiseen. Paikka oli kyllä ihan korvessa, bussipysäkiltä käveltiin vielä hirveän pitkä matka jonnekkin peltojen ja metsien keskelle! Ja päivä oli vielä melkoisen kuuma, onneksi mätsärikentällä oli kuitenkin varjoakin ja iltaa kohden viileni paljon.

Enna käyttäytyi kehässä oikein nätisti ja osasi seistäkin ihan kivasti. Välillä tosin peppukin kävi siellä maassa, mutta osasi se myös seistä välillä ihan paikallaankin. :) Tuomaria moikattiin erittäin iloisena ja onnellisena, mutta oli ihan rauhassa kun tuomari kävi koiraa läpi. Tuomari ei tunnistanut rotua ja minun piti se sitten selventää. Hampaat piti näyttää koiraltaan itse ja meillä oli sen kanssa hieman ongelmia, kun käteni haisivat namilta ja Enna olisi mieluummin halunnut nuoleskella niitä! Sain kuitenkin näytettyä hampaat ihan suht nätisti.

Juoksuosuudella Enna oli varma, että tää on nyt jotain sellaista juttua, jossa pitää seurata ja napittaa oikein tiiviisti. Se sitten juoksikin siinä ihan mun vieressä ihan koko ajan kontaktia pitäen. :) Kommenttina tuomarilta saatiin, että Enna on vähän takakorkea ja että se on kyllä tosi kivanoloinen ja sosiaalinen koira. Meidän parina oli 4kk ikäinen musta näyttelylinjainen labradorinarttu, joka sitten loppujen lopuksi sai punaisen nauhan ja me sinisen.

Kehät oli jaettu vain narttuihin ja uroksiin, joten uusintakierrosta kehään pitikin odottaa melkoinen tovi, sillä osallistujia oli narttujen luokassa reilu 40! Olisi ollut kyllä mukavampi, jos luokkia olisi ollut vähän enemmän ja arvostelut sujuneet sitä kautta ripeämmin. Enna ja muut meidän porukan koirat onneksi osasivat ottaa rennosti tuon odotteluajan.

Enna käyttäytyi jälleen kehään päästyään oikein nätisti ja malttoi seistäkin taas paikallaan, vaikkei tosin ihan patsaana koko aikaa. Ei sijoituttu reilun 20 joukosta. Menetystä ei suuremmin odotettukaan tuon koipeliinin kanssa, mutta oli kiva käydä kokeilemassa, miten se kehässä käyttäytyy. Ja pieni punainenhan käyttäytyi oikein hienosti ja nätisti ja sillä oli tosi kivaa! Ja vaikkei tuomari arvostanut niin Ennan kauneutta, niin mun mielestä se on ainakin tosi nätti ja kaunis, sanoi tuomarit mitä sanoi! ;) Ja tärkeintä, että pikkukoira osaa käyttäytyä niin nätisti ja rauhallisesti isossakin tapahtumassa.

Match show:ssahan sen käyttäytymisen pitäisi ollakin suuremmassa arvossa kuin se koiran ulkonäkö. Rotumääritelmää ei siellä tuijoteta. Tosin aika moni mätsäri menee aika näyttelymeiningillä vain ulkonäköä arvostaen, eli punaisen nauhan voi saada koira, joka ei juurikaan osaa nätisti käyttäytyä...

Kotona oltiin vasta vähän ennen kymmentä ja molemmat koirat ovat aivan rättipoikkiväsyneitä. Matkaan kuitenkin lähdettiin tänään kahden maissa kun koukattiin ensin kaverin kautta.

Enna on pitänyt meitä vähän huolestuneina ontumisiensa vuoksi. Juhannuksen jälkeen se nimittäin ontui pahemmin, aina makuulta noustessaan. Päätettiin sitten viettää viikon lepotauko ja katsoa, jos menisi sillä ohi. Vaiva olikin poissa melkein viikon, kunnes Enna pääsi vähän enemmän riekkumaan Lunan kanssa, jonka jälkeen taas makuulta noustessaan oli vähän jäykän oloinen.

Tänään aamulla lähdettiin sitten kohti Munkkivuorta ja eläinlääkäriasema Mevet:tiä Ullan (Sidewild labradors) kyydillä. Perille päästyämme kuului vain rysäys ja kummallista meteliä. Auton pakoputken etupuolisko oli puoliksi irronnut ja laahasi maata! Siinäpä sitten seistiin ja mietittiin, että mitä ihmettä nyt! Auto seisoi keskellä parkkista, muiden tulijoiden tiellä. Varovasti peruuttaen auto kuitenkin saatiin sivuun. Soitettiin lähimmälle Teboilille, josko sieltä olisi saanut apua. Juu, kahden viikon päästä kuulemma! Ihan niin kauaa emme aikoneet eläinlääkärin pihalla odottaa. Kysyttiin apua myös parkkiksella olleesta poliisiautosta, mutta ei kuulemma kerinnyt auttaa. Auto kuitenkin seisoi vielä hyvän tovin parkissa toisen poliiseista ollessa hakemassa eläinlääkäriasemalta koiranruokaa..

Jätettiin auto parkkiin ja käytiin röntgenkuvaamassa pieni satsillinen koiria. Ennaa juoksutettiin ensin pihalla ja katsottiin sen liikkeitä. Sen jälkeen eläinlääkäri testasi taivutella Ennan jalkaa ja Enna kiljaisi pariin otteeseen. Siinä vaiheessa kyllä veti vähän huolestuneeksi. Enna rauhoitettiin ja otettiin röntgenkuvat. Lonkat ihan priimat ja polvissa ei myöskään mitään! :) Kuvissa näkyi "lonkkanivelen edessä reaktio nivelsiteen kiinnityskohdassa", joka on siis todennäköisestikin aiheuttanut ontumista. Jänteessä on siis ollut jonkinlaista muutosta. Ei kuitenkaan mitään vakavaa ja pitäisi mennä ohi itsekseen eli Enna saa ihan liikkua ja riekkua vapaasti! Hieno juttu, ei tarvitse enää murehtia ja miettiä tuota ontumista. :)

Ongelma hyvin onnistuneen lääkärireissun jälkeen oli vielä se, että miten pääsisimme sieltä pois maata laahaavan pakoputken kera! Saatiin eläinlääkäriasemalta kasa rautalankanhenkareita, jotka avasimme ja yritimme kieputtaa niillä irronneen pakoputken osan kiinni siihen etummaiseen palaan, jotta pääsisimme ajamaan edes jonnekkin päin apua saamaan. Mevetin pihalla oli pienoinen autokorjaamo, kun makasimme puoliksi auton alla (valkoinen paita ei ollut ihan fiksuin valinta tänään!) ja yritimme ahertaa rautalangan ja pakoputken kimpussa. Oli melko haasteellista hommaa, kun auton alle ei saanut kunnolla molempia käsiä!

Lopunviimein siinä reilu tunti yritettyämme luovutettiin kädet mustina ja puhelin soi puolin ja toisin sinne ja tänne. Onneksi paikalle viimein saatiin ammattilainen, joka nosti autoa, kiepsahti alle ja kieputti omalla rautalangallaan pakoputken hetkessä kiinni! Päästiin siis onnellisesti jatkamaan matkaamme! Käväisin vielä ennen kotiin lähtöä koirien kanssa porukoitteni luona ja illemmalla matka jatkui vielä Ullan kautta kotiin. Pieni punainen myös kuuli elämänsä ensimmäistä kertaa damitreinerin kovan paukun, joka ammuttiin ihan vierestä - eikä pelästynyt yhtään! ;) En siis omista millään muotoa paukkuarkaa koiraa.

Maanantaina muuten käväistiin Suomenlinnassa piknikillä kivassa seurassa Lunan kanssa ja pieni punainen jätettiin siksi aikaa hoitoon siskoni hoiviin Helsinkiin sen viettäessä vielä vähän lepolomaansa. Olipas vallan kuuma päivä! Auringossa ei pahemmin pystynyt olemaan ja vaikka levitin hyvän kerroksen aurinkorasvaa, huomasin illalla polttaneeni molempien olkapäiden takaa alueen, johon selvästi en ollut muistanut pistää rasvaa.

Käytiin kauppatorilla syömässä muikkuja ja vietettiin myös aikaa Stockalla shoppaillen. Luna vaikutti loppupäivästä jo erittäin kyllästyneeltä ja väsyneeltä kaupoilla kiertelemiseen, kuten itse kukin. ;) Koukattiin vielä päivän päätteeksi kierros ratikalla ennen kotiin lähtöä, kun käytiin hakemassa Enna hoidosta. Illalla olikin sitten väsyneitä koiria! :)

Huomenna varmaan lähdetään Ennan kanssa katselemaan match show:ta Vantaan Petikkoon, jospa vaikka osallistuttaisiin myös! Luna saa jäädä kehänauhojen ulkopuolelle kauniin karvattoman länttinsä kera. ;)

Vietettiin vähän sateinen ja kylmä juhannus mökillä ja tänä aamuna kotiuduttiin reissusta. Mukana oli vain pieni punainen, sillä Luna vietti juhannusta porukoitteni kanssa maalla, toisella mökillä. Luna käväisi maanantaina jälleen lääkärissäkin ja sai antibioottikuurin tulehtuneeseen ja hieman revenneeseen leikkaushaavaansa.

Matkaa taitettiin molempiin suuntiin ensin parilla eri bussilla, jotta päästiin hakemaan ensin auto. Tänään takaisin tullessa vaihtobussissa oli melko tyhjää, olimme Ennan kanssa pitkään ainoat matkustajat. Meidän jälkeemmekin bussiin nousi vain yksi ihminen. Ei taida hirveästi olla porukkaa liikkellä näin juhannuksen jälkeen sunnuntaiaamuna kello 9! Itsekin tosin olisin mieluummin jäänyt vielä peiton alle, mutta pakko oli tulla jo aamusta kotiin. Tietenkin se viikonlopun aurinkoisin päiväkin osui juuri tälle päivälle.

Enna oli kylmän sään vuoksi ainut, joka uskalsi käydä uimassa kylmässä vedessä. Tai no, ei se varsinaisesti ihan uinut, mutta kahlasi niin syvälle, että sen selkäkin jo vähän kastui. Ja se tippui taas kerran laituriltakin ja kävi sillä tavalla ihan kokonaan veden allakin. Ei kyllä mene enää kauaa kun se jo oikeasti ui! :) Pieni punainen myös osallistui hyvin aktiivisesti kaikkeen ja sen oli pakko saada kantaa puita ja tutkia, miten grilliin sytytetään tulet.

Enna on muutamana päivänä vähän ontunut makuulta noustessaan toista takajalkaansa ja ollut välillä vähän jäykän oloinen... Toivottavasti ei nyt olisi mitään vakavaa, täytyy seurailla vielä tilannetta! Vähän kyllä pistää huolestuneeksi.

Käytiin eilen moikkaamassa ystävääni ja samalla otettiin Ennasta 5kk kuvat, sehän täytti viikko sitten jo niinkin paljon! Osasta kuvista siis suuri kiitos Reija Parviolle.

Matka kotiinpäin taitettiinkin sitten ukkosessa aurinkoisen päivän jälkeen. Käveltiin läheiselle bussiasemalle ja tosi tummat pilvet lähestyivät takaa. Kiirehdittiin niitä pakoon, mutta loppumatkasta alkoi hirveän kova sade ja kastuttiin vähän ennen kuin kerettiin katoksen alle suojaan. Sadetta seurasi ukkonen ja oli mukavaa odotella bussia n.20min hirveässä kaatosateessa ja salamoinnissa! Minä kun vielä en tykkää niin ukkosesta edes sisätiloissa... Onneksi kuitenkin päästiin bussin suojiin ja juostiin sitten vielä sateessa omalle kotiovellekin.

Lunan leikkaushaavaan on ilmestynyt punainen koholla oleva patti ja sen vieressä on jotakin kovaa. Maanantaina täytyy varmaan kiikuttaa se taas lääkärille näytille!

Enna oli jo tässä vaiheessa kuvauksia ihan poikki ja yritti käydä maahan makaamaan ja esittää vetelää makkaraa. Ja siitä on tullut jo aika isokin! Ja painava kun on ihan rentona.

Ennasta muuten esitettiin taas rotuarvauksia. Yleisimmin siitä kysytään, että minkä rotuinen se on ja ihmetellään kun sanon, että labradori sekin on. Tai sitten arvataan, että se on unkarinvizsla tai rhodesiankoira. Aika harva sitä heti labradoriksi uskoo!

Eilen käytiin useamman labradorin voimin Espoossa uimassa ja isommat koirat teki pienet treenitkin. Pennut (Enna, puolisisarukset Aida ja Oskari) keskittyivät treenaamisen sijasta leikkimiseen ja tassujen kastelemiseen. :) Lammen reunat olivat suomaista ja Ennakin vähän vahingossa tipahti veteen. Eipä sitä tosin yhtään haitannut kastautuminen ja leikkiminen märällä suolla. Innoissaan vaan kaiveli maata ja kuikuili reunalla ja juoksi täysiä suota pitkin. Päivän päätteeksi koko koira olikin naamaansa myöten märkä. Uimassa se tosin ei varsinaisesti käynyt. Mutta "tippuili" sitäkin ahkerammin upottavaan suohon.

Samalla reissulla käytiin hakemassa Luna kotiin! Kovin tyytyväisen oloisena se oli hoitopaikassaan porukoillani ollut ja tehnyt jo ihan pitkiäkin lenkkejä. :) Se syö vieläkin monta kertaa päivässä eläinlääkäristä mukaan saamaamme erikoisruokaa, joka täytyy turvottaa erittäin hyvin. Vielä ei siis kovin kiinteää ruokaa syödä. Oikein pirteänä se jo on ja leikkii Ennan kanssa. Pieni punainenkin tuntuu taas olevan oikein tyytyväinen, kun kotona on OMA leikkikaveri! :) Luna on ollut jotenkin hirven hyvin tämän päivän kuulolla ja reagoi kaikkiin käskyihin tosi nopeasti ja iloisesti. Voi Luna, ihana kun se on taas kotona ja se maltettiin viimein takaisin antaakin. :) Tosin, viikonloppuna se lähtee luultavasti taas kyläilemään, kun siskoni haluaa sen luokseen Helsinkiin pariksi päiväksi.

Luna ja Lunan ruma karvaton kipulaastariläntti.

Ennalla ja Lunalla ei enää loppujen lopuksi ole niin hirveästi kokoeroa, korkeudessa joku kymmenisen senttiä. :) Ennakin täytti viime viikolla 5kk, miten sekin voi olla jo niin iso! Enää ei ole tullut hetkeen työpäivien aikana tai öisin mitään hätiä sisälle paria poikkeusta lukuunottamatta. :)

Meidän talon edessä muuten asuu hullu varispariskunta! Olen ihmetellyt kun muutamien päivien ajan talon vieressä olevassa puussa raakkuu yötä päivää kamalan äkäisesti varis tai kaksikin. Syykin sitten selvisi eilen, kun lähdin pissattamaan Ennaa ennen uimaan lähtemistä ja kävelin suoraan talon ovesta ulos ja polulle talojen väliin. Yhtäkkiä huomasin maassa variksen poikasen. Samantien täyskäännös ja takaisin talolle päin.

Varispariskunta tosin ehti pahaksi onneksemme huomata meidät ja raakkuivat ja lentelivät erittäin vihaisina yläpuolellamme! Tekivätpä muutamia kaarroksia ihan pään yläpuolelta ja pitivät kamalaa meteliä. Kiirehdittiin suosiolla Ennan kanssa kauemmaksi, mutta varikset vaan seurasivat! Ihan hulluja otuksia, eivät meinanneet jättää meitä ollenkaan rauhaan! Sai oikeasti jo vähän pelätä, että aikooko ne oikeasti tulla päälle, siltä ihan vaikuttivat. Me kun ei Ennan kanssa haluttu mitään pahaa ja paettiin heti kun voitiin! Mitäs jättävät lapsensa ihan kaupunkiin kerrostalojen väliin paikkaan, josta ihmisten pitäisi päästä kulkemaan!

Tänään lenkillä olenkin yrittänyt hiipiä talon edestä pois mahdollisimman pikaisesti, mutta pakostihan joutuu kulkemaan hullujen variksien vahtiman alueen läheltä. Pakko koirien kanssa on kuitenkin uloskin lähteä! Varikset istuvat ihan taloa vastapäätä olevassa puussa ja raakkuvat kaikille ohikulkijoille. Tämän ansiosta olen nyt saanut ihme sätkyjä yhtäkkiä pusikoista lehahtavista linnuista.. Olen ehkä saanut traumoja. Olen jopa ennen pitänyt variksista, mutta tuo hullu raakkuva varispariskunta ei ainakaan saa mitään sympatioita!

Käytiin taas maanantaina Ennan kanssa Juha Oreniuksen agitreeneissä. Opeteltiin vähän kontaktien alkeita 2on2off -tekniikalla ja treenattiin putkia.

Täytyy nyt käydä Ennan kanssa ahkerasti tässä oman seuran kentällä treenaamassa kontakteja, Enna ei vielä oikein hallitse takapäätään ja se oli varsin innoissaan maanantaisissa agitreeneissä, eikä meinannut pysyä puomilla tai keinulla. Sitä piti tukea molemmilta puolilta ja Enna ei myöskään ihan vielä hoksannut namilautasen ideaa, sen mielestä kun oli vaan niin kivaa ja ihanaa, että ei olisi malttanut pysähtyä namilautaselle saati jäädä seisomaan kontakteille. ;)

Keinua otettiin niin, että toisen pään alla oli roskis, joten keinu ei päässyt laskeutumaan yhtään. Koira sitten nostettiin pois sieltä ihan lopusta. Oikein reippaasti ja rohkeasti Enna kiipesi. :) Tosin pääsi kerran putoamaan, kun etenin itse hieman liian nopeasti enkä siten ollut tukemassa Ennan takapäätä. Onneksi ei pudonnut korkealta ja kiipesi ihan reippaasti uudestaankin!

Putkien kanssa oli jo kehitystä viime kerrasta, vaikkei ollakaan käyty niitä tässä välissä treenaamassa! Enna menee jo putkeen ilman, että joku "työntää"/ohjaa sen putken suulle. Voidaan lähteä yhtä aikaa ja Enna juoksee täysiä putkeen ja toisesta päästä ulos, loistavaa! :) Tosin, huomasin, että olen tästäkin koirasta onnistunut jo tekemään toispuoleisen! Nimittäin Juhakin heti huomasi, että Enna menee paljon paremmin, kun koira on vasemmalla puolellani! Itsekin tosin olen pahasti toispuoleinen, sillä koiraa on niin paljon helpompi ohjata ja hallita kun se on tuolla vasemmalla puolella! Tokotoko.. No, pitää vaan kieputella ja treenata Ennaa myös paljon oikealta puolelta! :) Koiran ollessa oikealla puolellani, se ei mennytkään niin helposti putkeen ilman kunnolla sinne putken suulle viemistä. Tosin saatiin sekin sitten onnistumaan!

Otettiin sekä suoraa että U:n muotoista putkea ja Enna menee molemmista ihan täysiä läpi, niin täysiä, että sain hiekat pari kertaa silmilleni sen juostessa. :) Se kyllä rakastaa mennä lujaa! Ja putket on sen mielestä tosi kivoja. Aivan mahtavaa! :)

Lopputreeneistä saatiin tehdä mitä haluttiin ja otin muutaman kerran aitaa ja valssitreeniä. Sama vauhti ja into päällä pieni punainen taas suoritti, ja vielä oikein hienosti! On se kyllä niin lupaava pieni agikoiran alku. :)

On se ehkä vähän kasvanut! :)

Enna 7vko, jolloin maha jäi mahastaan kiinni lelulaatikkoon eikä sinne päässyt ilman pomppua. Enna 19vko, on tullut vähän jalkoja eikä maha ole lähelläkään laatikkoa, joten lelut yltää hyvin noukkimaan.

Voi miten pieni se on ollutkaan, ihan mini! Ei ylettynyt vielä siskon naamaan. Vaan tänään kun otettiin uusi vastaava kuva, ei koira mahtunutkaan enää kokonaan kuvaan ja ylsi pusuttelemaan erittäin hyvin! Ylemmäksikin olisi vielä yltänyt.

Niin se vaan kasvaa ihan huomaamatta! Vanhoja ja uusia kuvia vertailemalla sitä huomaa eron parhaiten! :)

Imurin päälle laittaminen saa Ennalle hyvin surkean ja huolestuneen ilmeen ja se lähtee hieman kauemmaksi tuosta hurisevasta ja omituisesti liikkuvasta sinisestä laitteesta. Ei se mitenkään paniikissa yritä sitä karkuun ja tulee kyllä uteliaasti välillä katsomaan kun imuroidaan. Ei kuitenkaan halua olla ihan vieressäkään, mieluiten katselee ja tuumailee surkea ilme naamallaan pienen välimatkan päässä. Jos sitä kutsuu luokse, se tulee kyllä kovin häntäänsä heiluttaen, mutta edelleen niin surkean näköisenä. Luna on myös jo aikaa sitten todennut, että mieluiten kannattaa olla vaikka omassa mökissään imuroinnin ajan. Sekään ei imuria varsinaisesti pelkää, mutta ei ole oikein innostunut siitä. Pois päältä oleva imuri sen sijaan ei aiheuta mitään kummempaa reaktiota.

Eilen illalla kävästiin vielä Juha Oreniuksen treenauksessa Ennan kanssa. Muutaman tunnin Enna ehti levätä Helsingin reissun jälkeen ja agitreeneissä oli havaittavissa pientä väsymystä jo. Kuitenkin tosi reippaasti ja innoissaan se teki! Treenien jälkeen se simahtikin samantien autoon.

Treeneissä oli vähän kertausta viime kerrasta: otettiin ensin yksi kerta kahta aitaa kutsuna ja toisella kerralla ohjauksena, jossa koiralle heitettiin kakkosaidan siivekkeiden välistä lelupalkka. Eipä ollut pienellä punaisella mitään ongelmia ja vauhtia riitti. Muisteltiin viime kerrasta mieleen myös putkea. Ensin suoraa putkea ja koiraa kutsuttiin putken toisesta päästä. Enna tuli lujaa!! Tätäkin otettiin vähän ohjauksen kanssa eli lähdettiin putken alusta koiran kanssa yhtä aikaa. Enna seuraa aika tarkasti vielä mun jalkoja, joten Juha aina avitti sen putken alkuun, jolloin meni oikein kivasti.

Seuraavaksi kokeiltiinkin sitten uutena asiaa putkea pienellä mutkalla. Eli koira ei enää nähnytkään putken ulostuloa. Ensin kutsuin Ennaa putken toisesta päästä ja Juha oli auttamassa koiraa putken alkuun, hyvin meni! Ennaa ei pelottanut ollenkaan. Sitten tätäkin ohjauksen kanssa. Pari kertaa Enna kiiruhti suoraan vaan mun perään, mutta Juha seuraavilla kerroilla taas laittoi sen ihan putken suulle, jolloin juoksi taas kovaa läpi. Tätä treenattiin molemmilta puolilta ja ensin Enna kääntyi putkesta ulos päästyään aina sille puolelle, millä olin edellisellä kerralla ollut. Lopetettiin sitten siihen, kun saatiin se kääntymään suoraan sinne puolelle, jossa itse olin!

Uutena asiana otettiin myös pussi. Ensin samanlailla kuin putkenkin kanssa eli koiraa kutsuttiin toisesta päästä ja Juha piti pussia ylhäällä. Avustaja oli pitämässä Ennasta pussin alkupäässä kiinni. Enna tuli taas hirmuisen lujaa läpi! Kolmannella kerralla Juha päästi pussin päästä irti juuri hetkeä ennen kuin koira oli tulossa pussin loppupäähän. Ennaa ei pussin pudotuskaan kummastuttanut ja se tuli vain lujaa läpi! Vikalla kerralla lähdettiin Ennan kanssa yhtäaikaa pussin alusta ja tällä kertaa pussi oli ihan kokonaan maassa eli Juha ei enää pitänyt kiinni. Oli kuulemma riittävän rohkea ja tulee pussin niin lujaa, että se taitaa tulla vaan vauhdilla läpi. Ja Ennahan juoksi vain tosi lujaa läpi eikä se kummastellut sen enempää! :) Taisi olla ainut koira, joka tuli pussista niin, että pussi oli kokonaan alhaalla. Pari koiraa ainakin kääntyi heti kun huomasivat pussin olevan alhaalla. Ryhmän nuorin ja niin kovin reippaana! :)

Vikana vielä vähän rengasta ihan matalalla. Renkaan sivuissa oli pari siivekettä eli koiralla ei ollut mahdollisuutta mennä väärin. Enna tulikin heti ekalla kerralla hienosti renkaan läpi. :) Ja taas Juha kehui Ennaa oikein rohkeaksi.

Ensi viikkoa taas odotellessa! Hyvältä vaikuttaa Ennan meno, vauhtia, intoa ja rohkeutta löytyy!

Sunnuntaina meillä piti olla Lunan kanssa kaksi starttia Stadi Gamesissa, mutta leikkauksen vuoksi jouduttiin jättämään väliin ja lähdettiin kisoihin Ennan kanssa ystäväni Emman ja hänen Ninni-basenjinsa seurassa (jolla oli kaunis "heltta" leuan alla ampiaisen piston vuoksi). Paikalla oltiin jo vähän ennen puoltapäivää ja kotiinpäin lähdettiin vasta viiden maissa! Päivä oli ihan mielettömän kuuma ja auringossa ei pystynyt kauaa olemaan. Onnistuin silti jotenkin polttamaan käteni punertaviksi!! Se aurinkorasva olisi voinut olla ihan kiva. 

Enna turisteerasi jälleen hienosti ja rauhallisesti ja päivän lopussa oli jo aivan kuollut eikä jaksanut muuta kuin nukkua. Kokeiltiin päivän aikana vähän yhtä aitaa ja valssitreeniä harjoitusesteillä ja tokoiltiin myös ihan pikkasen.

Pasilan juna-asemalla, melkein matkalla jo takaisin kotiin Vantaalle, saatiinkin extempore päähänpisto ja matkattiinkin Espooseen! Itse olin ensin pari tuntia kyläilemässä muualla ja Enna oli sen aikaa muutaman junapysäkin päässä hoidossa Emmalla Emman vanhempien luona. Huolestuneena pienen punaisen pärjäämisestä sille ihan vieraassa paikassa, soittelin pari kertaa huolestuneita puheluita! Että pärjäähän se pieni siellä varmasti, paikalla kun oli sille myös 2 ihan vierasta koiraa! Hyvin oli kuulemma mennyt ensin pieni junamatkan pätkä ja pieni autoilu ja sen jälkeen ilta kylässä. Vähän se pelkäsi ja pysyi kaukana vanhasta russelirouvasta, joka ei niin arvostanut pienen punaisen vierailua, tai ylipäätänsä hänen tiellään olevia koiria ;). Kuitenkin Enna oli ollut oikein reippaasti ja nätisti ja leikkinyt Ninni-basenjin ja Lotta-brassin kanssa. Itse sitten tulin myöhemmin ja jäätiin Ennan kanssa vielä yöksi.

Tämä päivä vierähtäkin sitten Helsingissä! Käytiin ensin aamusta Stockalta hakemassa uusi remmi ja leluja, jonka jälkeen suunnattiin aurinkoiselle Espalle piknikille. :) Rättipoikkiväsynyt Enna sai taas hetken nukkua rauhassa. Loppuajan se oikeastaan kävelikin ihan väsyneenä perässä ja heitti pitkäkseen heti kun mahdollista, kauppojen lattioillekin. Junamatkan kotiin se nukkui pitkin pituuttaan junan lattialla ja heräsi vasta kun herätin sen.

Piknik sujui oikein rauhallisesti siihen saakka, kunnes lähdin kameran kanssa vähän kauemmaksi kuvaamaan ja nukkuneet koirat heräsivät. Enna ensin pusutteli, jonka jälkeen yritti varastaa Emman leivän ja myös Ninni käytti tilaisuuden hyväkseen ja yritti pihistää jotain syötävää myös itselleen! Kuvista saa siis aivan väärän kuvan meidän rauhallisesta eväsretkestä. ;)

Nyt tuossa vieressä makaakin näiden reissujen jäljiltä yksi täysin untenmailla oleva pieni, jonka kanssa lähdetään vielä illalla käymään Juha Oreniuksen treenauksessa! Lisää agilitya siis luvassa.