Uusi osoitteemme on: www.labradorit.wordpress.com

Siirrän pikkuhiljaa vanhoja tekstejä uuteen blogiimme!

Eilinen oli erittäin agilityn täyteinen päivä! Ensin oltiin Lunan kanssa kisaamassa Hyvinkäällä Ennan toimiessa kisaturistina. Illalla oli vielä agitreenit Ennan kanssa Purinalla.

Kisa-aamu ei alkanut kovinkaan hyvin, sillä ensin siskon auto oli jäänyt kiinni parkkipaikalle (tai "autojen hautausmaalle", kuten siskoni asian ilmaisi). Jouduin sitten työntämään autoa yhdessä toisen siskoni kanssa, mutta auto oli totaalisen jumissa. Vähän saatiin sitä liikutettua kuopasta, johon toinen eturengas oli joutunut. Kuoppa oli kuitenkin melko syvä ja aivan peilijäässä, joten ei meillä ei ollut kolmistaan mitään mahdollisuutta saada autoa sieltä ylös. Kello oli hieman yli 9 sunnuntai aamuna, joten jokapuolella oli tyhjää ja hiljaista.

Aikamme yritettiin työntää, kunnes viimein näköpiiriin ilmestyi ihmisiä ja vieläpä kaksi miestä! Onneksi siskon auto on hyvin pieni, joten he saivat heijattua auton ylös montusta, hiphei!

Kello oli n. 20 yli 9 ja uskoin meidän kerkeävän vielä juuri ja juuri kymmeneksi Hyvinkäälle. Meidän rataantutustuminen alkoi arviolta 10.30, joten oltaisiin vielä sen verran etuajassa, kuten kisakirjeessä käskettiin tulemaan!

Vaan eipä meidän mutkat matkassa siihen loppuneet, niitä mutkia kun tuli tehtyä vähän enemmän kuin tarpeeksi! Ei osattu lukea ja kuunnella navia, joten ajeltiin Tampereen motaria edestakaisin ja minä fiksuna vielä luulin, että kisat ovat samassa paikassa kuin Hyvinkään koirakylpylä! Käytiin siis kylpylän pihassa vaan huomataksemme, että kisat eivät todellakaan olleet siellä... Kello oli tässä vaiheessa jo 10.18!

Päätettiin uskoa paremman puutteessa navigaattoria (jonka huomattiin loppujen lopuksi olleen koko ajan aivan oikeassa...) ja motarilla taas ollessamme, muistin tallentaneeni kisajärjestäjän puhelinnumeron! Soitin ja kysyin ajo-ohjeita. He myös merkkasivat listoihinsa, että olen kyllä tulossa, joskin todennäköisesti myöhässä! Sillä hetkellä käynnissä oli vielä mediykkösten rata. Mahdollisuus ehtiä oli siis olemassa! Viimein perille päästyäni nappasin Lunan paperit ja juoksin sisälle. Heitin paperit ilmottautumiseen ja kiirehdin juuri alkavaan maxiykkösten rataantutustumiseen! Hyvin kerettiin siis, ihan aikataulussa oltiin! ;) Melko katastrofaalinen aamun aloitus, huh! Siitä johtuen olisi voinut kuvitella, että radoistakin tulee melko katastrofaalisia.

Ensimmäinen, eli hyppyrata oli melko suoraviivainen ja helppo. Lähdin aika varmoin mielin radalle, ainoastaan se keppien aloitus hieman mietitytti. Treeneissä kepit ovat sujuneet nyt pitkään tosi hyvin. Keppien lähestyessä, Lunan ampaistua putkelta ulos, se suuntasi siinä lähellä olevaa pussia kohden. (pussi tosin oli väärinpäin Lunasta katsottuna, ei olisi päässyt siis suorittamaan sitä siitä lähemmästä päästä) Se kuitenkin hetkessä kääntyi minun huudettuani kohti keppejä ja aloitti ne oikein hienosti! Siinä vaiheessa keskittyminen herpaantui hieman ja keppien jälkeisen renkaan suoritettuaan Luna ampaisi kohti muuria. Seuraavana esteenä olisi siis ollut hieman enemmän oikealla ollut hyppy. Luna ehti lukita esteen ennen kuin sain sitä haltuun. Näin vaan, kuinka se juoksi suoraan kohti muuria, suoritti sen ja palasi sen jälkeen takaisin luokseni... Olin rataantutustumisessa miettynyt, kuinka siinä kohtaa täytyy ottaa koira haltuun! Vaan se sitten jäi tekemättä ja seurauksena siitä HYL. Rata ennen ja jälkeen tuota muuriepisodia sujui oikein hienosti ja hyvällä vauhdilla. Kyllä harmittaa!

Agirata oli hieman kinkkisempi. Lunasta alkoi selkeästi nähdä jo väsymisen merkkejä. Olimme reilun 50 osallistujakoirakon aivan loppupäässä ja otin Lunan vähän turhan aikaisin pois kevythäkistä hengailemaan radan reunalle. Luna kuitenkin suoritti ihan ok vauhdilla radan, joskaan ei niin nopeasti kuin hyppyrataa. Tuloksena radalta 5 yhden riman tiputtua! Radalla oli myös se meidän vähän pelkäämä keinu, joka ei kuitenkaan todellakaan mennyt lentokeinuksi, vaan Luna malttoi nätisti pysähtyä ja odottaa! Keppien aloitus sujui myöskin hyvin. Se oli taas niin lähellä, mutta niin kaukana! Tällä kertaa kuitenkin kaikista lähimpänä, sillä virhe tuli ainoastaan yhden riman pudotuksesta. Ohjasin Lunaa ehkä hieman huonosti hypylle, jolta rima sitten tippuikin.

Agiradalta tuli ainoastaan 2 nollaa huikeasta osallistujamäärästä huolimatta. Sijoituttiin sitten meidän vitosella sijalla 6. Huh, oli se nolla vaan taas niin lähellä...

Ennan illan agitreenit sujuivat oikein hienosti. Päästin viimein myös kokeilamaan keppejä verkoilla! Viimeksi Enna on mennyt keppejä (verkoilla) viime kesänä Oreniuksien treeneissä. Silloinkin vain yhdellä treenikerralla. Ensin Enna vain loikki verkkojen yli ja törmäili niihin. Lisäsin joihinkin keppeihin lisäverkot tuomaan korkeutta, jottei Enna pääse yli. Hetken aikaa Ennalla kesti ymmärtää, että sen kuuluu edetä verkkojen luomaa kujaa pitkin. Melko nopeasti se kuitenkin hoksasi jutun juonen ja teki jo hyviä pujotteluja! Joillakin kerroilla se tosin törmäsi edelleen toiseksi viimeiseen verkkoon tms. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi jo tosi hyvä pujottelu! Toinen puoli oli Ennalle selvästi vähän vaikeampi ja vaikka se osasi pujotella jo melko hyvin minun vasemmalla puolella. Toistojen jälkeen se vaikeampi puolin rupesi sujumaan, joten saatiin molemmin puolin hyviä ja vauhdikkaita pujotteluita, jes! :) Enna myös pujottelee tosi itsenäisesti, reippaasti kohti keppien päässä olevaa namilautasta kohden. Se ei oikeastaan ollenkaan katso mihin olen itse sijoittunut, vaan pujottelee kohti palkkaa.

Keppien lisäksi tehtiin vähän pyöritystä aidoilla sekä aitojen (+putken) sarjaa, jossa esteiden väli oli melko suuri. Lelupalkalla kuitenkin osaa jo tosi nätisti hakea itse niitä hyppyjä! Näissä ehdottomasti ei siis namipalkkaa, silloin tulee helposti mun perässä.

Puomilla otettiin alastulokontakteja molemmin puolin ja nostin Ennan aina ihan sinne alastulon yläpäähän, jotta saatiin vauhtia pidemmältä matkalta. Sujui tosi hienosti! Pystyn itse juoksemaan Ennan ohi ja Enna jää namilautaselta namit syötyäänkin seisomaan kiltisti 2onn2off asentoon vapautuskäskyä odottaen, hieno Enna! Pystyn myös ottamaan sivusuunnassa tosi paljon etäisyyttä. Enna vaan juoksee namilautasella ja jää jälleen odottamaan vapautuskäskyä. Mahtavaa! :) Voisi pikkuhiljaa ruveta häivyttämään sitä namilautasta ja katsoa miten sujuu.

Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta myös ottamaan sitä keinua. Sitäkin ollaan viimeksi treenattu Oreniuksilla viime kesänä! Pikkuhiljaa voisi myös alkaa ottaa puomia ihan kokonaisena.

Enna on aika hieno pieni agikoiran alku. :) Ja Luna nappaa pian niitä nollia kisoista, aivan varmana.

Tavattiin tänään Ennan kanssa Noora ja Kovu-sheltti ja käytiin lenkillä Haltialan pelloilla. Ilma oli aivan ihana ja viihdyttiinkin lenkillä n.3h. Kovin pitkää lenkkiä ei loppujen lopuksi tehty, sillä rämmittiin ihan omia polkujamme pellolla hiihtäjien vallattua kaikki polut ja tiet. Se osottautui paikoitellen melko raskaaksi, kun hanki ei kantanut meitä ihmisiä ihan joka paikasta! Välillä upposi melkein joka toisella askeleella syvälle hankeen, reisiä myöden...

Koirien takana vilisee lauma hiihtäjiä. Välillä oltiin ihan ympäröity hiihtäjillä! Enna kulki tosi nätisti paikoista, missä hiihtäjät olivat ihan melkein meidän vieressäkin. Jos lähti liian lähelle niitä, tuli heti kutsusta takaisin. :) Ohitti hiihtäjiä myöskin ihan vapaana sivullani seuraten.

Puolivälissä lenkkiä jouduttiin lähes konttaamaan ja päätettiin kävellä vähän matkaa takaisin päin ihan hiihtoladun reunassa, jossa ei upottanut. Saatiin kuitenkin melkein ensimmäiseltä vastaantulijalta kommenttia, kuinka koirien kanssa ei saanut sitä ladunreunaa kävellä... Tämä ehkä siksi, että mies poistui ladulta keski"kaistalle" väistääksemme meitä (olimme kyllä niin reunassa, että hiihtäjät pääsivät ohitsemme) ja kaatui samantien mäkeä laskiessaan. ;)

Latu siis meni sillä ainoalla tiellä, mikä peltojen välissä kulki. Kesäisin se on mukava ulkoilureitti, kävelyreitti. Eipä siis kävellen liikkuvia oltu ajateltu yhtään näin talvella. Vaihtoehtoina olivat vain laduilla käveleminen tai umpihangessa rämpiminen! Käveltiin kuitenkin hetken aikaa reippaasti ihan ladun reunaa, astumatta kertaakaan itse ladulle. Yritettiinpä välissä käydä rämpimässä hangessakin, mutta hanki ei kantanut juuri lainkaan! Jouduttiin etenemään osan matkasta jopa konttaamalla, mahtoi hiihtäjillä olla hauskaa meitä katsellessa... :D

Ei enää siis koskaan Haltialaan talvella! Hiihtäjät ja ladut ovat vallanneet kyllä kaikki paikat, missä pystyy yhtään kävelemään. Onneksi kesällä siellä riittää peltoa ja tietä jalkojenkin tallattavaksi.

Vaan olipas kiva reissu silti ja Ennakin tykkäsi Kovusta. Ainakin silloin, kun se ei käynyt liian ahdistelevaksi. ;) Välillä siis piti vähän näyttää hammasta, mutta suurin osa ajasta meni koirien juostessa. :)

Käytiin Nooran kanssa hakemassa Haltialan tilan kahvilasta (kovat ja kuivat...) pullat ja syötiin niitä mukavasti kesäisillä ulkopenkeillä. Enna odotti sen aikaa tosi nätisti kauempana aidantolpassa kiinni. Oli myös tosi nätisti kun mm. eräs pikkulapsi katseli Ennaa siitä aika lähietäisyydeltä ja kävipä joku mies sitä siinä rapsuttamassakin, Enna vaan veti korvat iloluimuun ja heilutteli häntäänsä nätisti istuen. :) Tosi rauhallisesti hengaili ja odotti, että saatiin kuivat pullamme nieltyä. Ja kun mä kävin sen sieltä hakemassa, piti tietenkin tehdä parit iloiset kenguruloikat, kun sain sen irroitettua tolpasta...

Jouduttiin odotellemaan bussia pysäkillä 25minuuttia (joka oli ihan mukavan lyhyt aika verrattuna siihen, että busseja kulki tunnin välein!), joten tehtiin remmipalkalla muutamia täyskäännöstreenejä, kivan sähäkästi sujuivat!

Ennalla ainakin oli kiva reissu, kiitos lenkkiseurasta Noora ja Kovu ja otetaan ihmeessä taas uusiksi! :) Nyt maistuu uni Ennallekkin, vasta nämä kolmen tunnin vapaanariekkulenkit tuntuvat vievän siltäkin vähän energioita pois! ;)

Luna odottaa jo kesää ja uimakelejä!

Kokeilin eilen kotona aurinkolaseja. Kun Enna näki minut, se katseli hetken erittäin kummissaan ja kun lähestyin sitä, se pakitteli taaksepäin ja perääntyi! Eipä ole Enna tainnutkaan nähdä minua sitten aurinkolasit päässä! Heti kun juttelin Ennalle, se rupesi heiluttamaan hirveästi häntää, kiehnäsi, tuli luo ja pomppi naamalle. Haisteli laseja ja katseli niitä välillä kummissaan. Se rupesi heti heiluttamaan taas häntäänsä vimmatusti, kun otin lasit pois.

Jälleen kun laitoin ne päähäni, Enna tuijotti todella kummissaan ja perääntyikin. Ääneni kultuaan se kyllä tuli heti luokse ja otinpa pari sivulletuloakin. Täytyyhän Ennan tottua siihen, että mulla voi joskus jotain olla naamallakin eikä se ole mitenkään kummallista. :) Varsin kummallisen suuret silmät mulla yhtäkkiä, pienen punaisen mielestä! ;)

Ennasta on varsin mukavaa, kun sillä on kaltaistaan riekkuseuraa!

Ennan mielestä Ninnin kanssa kuuluu välillä leikkiä näin... Ninni ei ole aina samaa mieltä!

Kyllä ne välillä osaavat olla ihan rauhassakin vierekkäin. Huomatkaa nurkkaan, pakoon punaisia käpertynyt Luna!

Luna oli tyytyväinen, kun sai nukkua Minnen Råtan kanssa kaukana punaisten leikkiareenasta.

Ninni tosin tahtoi tulla myöskin Lunan ahtaaseen nurkkaukseen nukkumaan.

Sopu sijaa antaa. Välillä myös Enna oli tunkeutunut tuohon samaiseen kasaan nukkumaan!

Tiistaina saatiin paljon kivaa lenkkiseuraa: samojedi-landseer-bordercollie-Sera ja Reija sekä Emma ja Ninni-basenji Tampereelta!

Keskiviikko aamuna soitin eläinlääkärille Ennan erittäin punaisen korvan vuoksi! Se oli pari päivää ollut tosi punainen ja kipeän oloinen. Ennan silmät myöskin rähmivät aika paljon. Samalla varattiin aika myös Lunan ja Ninnin rokotuksiin.

Ennan yleiskunto oli erittäin hyvä ja lääkäri kehui hyvää lihaskuntoa ja iloista luonnetta. Kuulemma mukava saada välillä iloisia koira-asiakkaita! (Luna olisi halunnut myöskin erittäin kovasti lääkärin tutkittavaksi ja yritti tunkea Ennan ja lääkärin väliin...) Ennalla todettiin molemmissa korvissa korvatulehdus: toisessa korvassa tosin paljon runsaampi hiivan ja bakteerien aiheuttama ja siellä lievemmässä korvassa sitten lievempi hiivan aiheuttama korvatulehdus. Lääkkeeksi anitibiootti-kortisonikorvatippakuuri 2-3vkon ajaksi.

Molemmissa silmissä todettiin nk. rakkulainen eli follikulaarinen konjuktiviitti. Se on kuulemma tyypillinen nuorten koirien ongelma, joka paranee iän mötä. Ennan silmiin laitettiin hassun värisiä aineita, joista toisella puudutettiin silmät tutkinnan ajaksi. Ennan silmät olivatkin sitten oranssin vihreät ja nenästä ja suusta valui myöskin vihreää nestettä. Melko jännän näköistä! Sen jälkeen eläinlääkäri käänsi ilmeisesti vilkkuluomea, jotta näki rakkulaisen pinnan. Hoidoksi saatiin antibiootti-kortisonitippakuuri.

Parin viikon päästä käydään kontrollikäynnillä ja annetaan Ennalle samalla reissulla rokotukset.

Tänään päästiin pitkästä aikaa Ennan kanssa agitreeneihin! Meidän pääsyn ovat estäneet niin muu ohjelma kuin pakkasetkin. Nyt kuitenkin otettiin jälleen suunnaksi Purina-areena räntäkelissä. Mukava kun ei tarvinnut treeneissä pitää hanskojakaan kädessä ja pärjäsi vähän vähemmillä vaatteilla! Kiva, jos se kevät rupeaisi sieltä jo pikkuhiljaa tulemaan! :) Tämä lumi ja kylmyys alkaa jo riittämään.

Pitkän treenitauon jälkeen otettiin ensin kolmen esteen sarja, jossa hyppy, A:n ali menevä putki sekä hyppy. Enna meni ihan sairaan lujaa ja irtosi hyvin putkeen. Eipä ongelmia! Enna oli ihan liekeissä pitkän tauon jälkeen! Hypyissä oli toista kertaa mukana rimat minien korkeudella ja Enna tajusi jutun juonen heti. Ekalla kerralla se vähän ihmetteli siivekkeiden väliin ilmestynyttä rimaa, joka ei ollutkaan enää maassa.

Tämän ohjatun treenin jälkeen siirryttiin tekemään itsenäisiä juttuja. Otettiin mm. sarjaa aidalla, putkella ja aidalla. Enna irtoaa tosi hyvin putkeen! Tehtiin hypyn jälkeistä putkea myöskin eri päistä ja hyvin meni. :) Kahdella rinnakkaisella aidalla (joilla oli melko pitkä välimatka toisistaan) otettiin välistävetoa sekä vuorostaan treeniä, jossa ei tultukaan välistä. Tosi hienosti meni! Enna vähän pudottelee vielä välillä rimoja, mutta pääsääntöisesti menee hyvin eikä enää kummastele ollenkaan rimoja. Tehtiin aidoilla myöskin vähän kaikenlaista pyörittelyä ja hyvin sujuu! :) Enna on niin ihanan nopea ja kuulolla! Ennalle on selvästi vähän vaikeampaa irrota hypyille, kun olen sen vasemmalla puolella. Tää on tätä tokon puolivammaa! Treeniä treeniä! Nyt otetaan enemmän tätä kuin sitä ns. helpompaa puolta! Sitä helposti vaan lankeaa ohjaamaan koiraa siltä itselleen helpommalta puolelta. ;)

Otettiin myös puomin sekä A:n alastulokontakteja. Oikein kivasti sujuivat ja saivat kehuja ohjaajilta! :) Selvästi Ennalle on tässäkin vaikeampaa, kun olen sen vasemmalla puolella. Silloin helposti heittää takapäätä liian oikealle ja takapää pomppaa alas kontaktilta. Tätäkin siis enemmän tältä vaikeammalta puolelta! A:n kontaktit sujuu hyvin molemmilta puolilta! :) Enna on ihana, sillä kun se huomaa, että laitan namilautasen päälle namia, se kiipeää jo heti kontaktille odottamaan innoissaan lupaa juosta alas!

Putkella tehtiin pimeitä kulmia ja ne sujuivat superhienosti molemmilta puolilta, hyvä! Otettiin kolmen aidan suoralla irtoamista ja kun olen Ennan oikealla puolella, se meni jo kolmen hypyn pituista suoraa (päässä namilautanen) oikein hienosti! Vasemmalta puolelta ohjatessani se kääntyi kakkosaidalta liikaa minuun päin ja juoksi aidan ohi. Kahdella aidalla sujui ihan hyvin. Enna selvästi hakeutuu paljon helpommin ihan mun lähelle kun ohjaan vasemmalta, oikealta puolelta ohjattuna irtoaa esteille jo oikein hyvin. Ensi treeneissä pitää muistaa nyt ahkerasti treenata tätä vaikeaa puolta!!

Olen tuskastellut, kun kuulemma Purinalta ei löydy kepeille verkkoja. Tänään kuitenkin kuulin, että kyllä Purinalta sittenkin löytyy verkot ja päästään ensi treeneissä treenailemaan niillä, jes! Saataisiin keppien opetuskin hyvään vauhtiin viimein.

Treenien välissä tehtiin vähän odottelutreeniä ja rauhottumista täysillä juoksemisen välissä. Koen tämän oikein hyödylliseksi Ennalle, joka niin pursuaa intoa ja energiaa radalla. On hyvä sitten osata ottaa tosi lunkisti siellä radan reunalla, kun ei tehdä mitään. Vähän oli levoton ekassa, heti melkein treenien alkuun tehdyssä odottelutreenissä, mutta sen jälkeen oli nätisti ja rauhassa. Enna oli koko treenin ajan ihan vapaana, myöskin kentän laidalla kun pidettiin vähän taukoa ja lepäiltiin. Hienosti oli, hieno tyttö! Loppuun vielä vähän seuraamista ja vasemmalle kääntymistä sekä paikallamakuu. Oikein hienosti meni. :)

Sain hommattua tänään Lunalle luonnetestipaikan!! Lunahan täyttää kesällä jo 6-v eli viimeiset hetket viedä se testattavaksi. Pelkäsin jo, ettei mahduta mihinkään! Tämä siksi, että olen soitellut jo muutamiin pk-seudun ja Tampereen testeihin, mutta kaikkialla on aivan täyttä. Yhtenä aamunakin jonotin erään testin ilmottautumiseen 40minuuttia heti soittoajan alettua ja sain vain miljoonannen varapaikan... Nyt kuitenkin testipaikka on varmistunut ja Lunan sisko on ekalla varasijalla samaan testiin samalle päivälle! Toivottavasti Maddekin nyt pääsee mukaan. Mulle kyllä  vähän lupailtiin, että eiköhän se mahdu, sillä aina joku peruuttaa. Ilmottautujien vastaanottaja lupasi jopa yrittää sumplia, jotta saataisiin Madde suoraan testiin mukaan. Hienoa! :) Mielenkiintoista vertailla siskosten tuloksia samasta testistä samoilta tuomareilta!

 Uppouduin katselemaan vanhoja kuvia ja muistelemaan tarinoita kuvien takaa. On ihana katsella vanhoja kuvia, joissa on niitä rakkaita, jotka ovat jo nukkuneet pois sekä niitä, jotka vielä elävät, mutta näyttävät kuvissa niin nuorilta! Moniin kuviin liittyy niin paljon muistoja. Niiden pariin huomaa vain yhtäkkiä uppoutuneensa ja lentäneen ajassa taaksepäin.

Kuva on keväältä 2005 ja siinä ovat jo edesmennyt rakas Santtuni sekä Lunan äiti Leila. Voi kun Leilakin näyttää niin nuorelta!! Luna lähti Ulla kasvattajan mukana kohti Oulua ja ensimmäistä näyttelyään. Lunan äiti Leila (Aprilmist Love Zone) tuli meille siksi aikaa hoitoon. Meillä oli siis viikonlopun ajan kaksi mummelia yhden mummon ja yhden kakaran sijasta. :) Luna palasi näyttelystä JUN-EH mukanaan, se onkin Lunan ensimmäinen ja ainoa näyttely tähän mennessä.

Kuvassa Luna kesällä 2005, jolloin se oli juuri kuukauden päästä täyttämässä 1-v! Voi kun se näyttää erilaiselta: niin nuorelta kakaralta! Naamakin oli tuolloin tummempi kuin nykyään.

Luna ja ystävänsä Ninni kesällä 2006. Ninni on virallisesti Sidewild Every Body. Ninni on oikeastaan syy, miksi Luna meille muutti. Tuttuni (eli Ninnin omistajat) olivat menossa katsomaan koiranpentuja Ullan (Sidewild labradors) luokse ja pyysivät minua mukaan. Olin silloin jo melkein varannut englanninspringelspanielin pennun Jyväskylästä, mutta päätin lähteä mukaan muuten vaan pentuja katsomaan. Loppujen lopuksi meille sitten muuttikin juuri tuosta pentueesta Luna sijoitukseen. :) Luna siis saapui melko sattumalta oikeastaan!

Luna, Santtu ja viime syksynä poisnukkunut Nette Tampereella heinäkuussa 2006. Kävimme koirien kanssa moikkaamassa Fannya ja Netteä, joihin olimme juuri heinäkuun alussa tutustuneet SNJ:n leirillä.

Luna, siskonsa Madde (Sidewild Fire Away) sekä näiden äiti Leila heinäkuussa 2006. Olimme Fannyn kanssa hoitamassa Ullan luona Sidewild koiria. Fanny oli SNJ:n leirillä ihastunut Lunaan ja mietti Lunan pennun ottamista tulevaisuudessa, Lunahan oli tuolloin vielä sijoituksessa. Loppujen lopuksi Fannylle muuttikin samaisena syksynä Lunan sisko Madde, jonka Fanny omisti puoliksi yhdessä Ullan kanssa. Sattumaltapa se Maddekin Fannylle siis muutti. :) Kummasti vain yksi asia johtaa toiseen! Mulla voisi hyvin olla enkkusprinkku enkä olisi koskaan tutustunut Ullaan saati Fannyyn ja mulla tuskin olisi myöskään Ennaa nyt.

Luna, Nette ja Madde Helsingissä lokakuussa 2006. Fanny oli juuri hakenut Madden itselleen ja olimme lenkkeilemässä Helsingissä. Jossain matkalla Viikissä Luna ja Madde ryntäsivät likaiseen jokeen kastautumaan. Luna ehti kastella itseään enemmän ja kun katsoo tätä kuvaa oikein tarkasti, voi nähdä Lunan jaloissa omituisia patteja! Vasta illalla palatessani kotiin, huomasin Lunan ihon olevan tulipunainen ja täynnä kovia patteja! Aamulla äiti käytti Lunaa lääkärissä ja diagnoosina allerginen reaktio. Luna sai kortisoonikuurin ja patit laskivat.

Luna sekä lukiossa tapaamani ystäväni perheen brasilianterrieri Lotta ja jackrussel Peppi Espoossa lokakuussa 2006. Peppi nukkui pois vain hetki sitten lähes 16-vuoden iässä. Brassi Lotta omistaa enää vain yhden silmän, sillä toinen silmistä jouduttiin leikkaamaan pois siellä olevan paineen vuoksi. Vaan hyvin tuo on pärjännyt nyt yksisilmäisenäkin, on vaan aika persoonallisen näköinen. :) Lunan jalassa näkyy ajeltu kohta yllä kerrotun eläinlääkärireissun vuoksi.

Kuva alkuvuodelta 2007, Luna ja Ninni. Asuimme tuon lukiossa tapaamani ystäväni kanssa lähes vuoden ajan samassa asunnossa. Ystäväni otti tuolloin pienen Ninni-basenjin, josta tuli Lunan ihan paras kaveri. Luna oli Ninnille hyvä ja kärsivällinen isosisko, joskus vähän liiaksikin! Nykyään nähdään Ninniä melko usein, vaikka asuinpaikka on niinkin kaukana kuin Tampere. :)

Tietämättäni viimeinen peltoretkemme yhdessä molempien koirien kanssa joulukuussa 2007. Kuvassa Santtu ei suikaan murise, vaikka siltä voisi ehkä näyttää, se on juuri ehkä haukotellut tai muuten vaan mutristellut suutaan. En enää muista tarkasti. Se ei olisi kuitenkaan koskaan tuollaisessa tilanteessa murissut Lunalle. Vanhemmiten se ei murissut enää muutenkaan koskaan.

Kuvan ottamisen jälkeen palasimme Lunan kanssa takaisin uuteen kotiimme Kouvolan seudulle ja Santtu jäi porukoitteni luokse odottamaan joulua. Santtu annettiin meille aikoinaan siitä syystä, ettei silloinen perhe katsonut Santun sopivan kerrostaloelämään heidän muuttaessa maalta kerrostaloon Tampereelle. Se ei olisi soveltunut vanhalle maalaiskoiralle. Santtu sitten muutti meille omakotitaloon, jossa asui 7-vuotta ja vietti yhden vuoden minun, Lunan, Ninnin ja ystäväni kanssa rivitalossa. Santun piti joulun jälkeen tulla minun ja Lunan kanssa uuteen kerrostalokotiimme, mutta se ehti lähteä vain muutama päivä tämän kuvan ottamisen jälkeen. Vatsalaukunkiertymä vei muuten terveen ja iloisen mummelin.

Siitä ei koskaan tarvinnut tulla kerrostalokoiraa. Santtu oli tullut meille tasan 8-vuotta ennen poislähtöpäiväänsä, ihan samaisena päivämääränä. Se lähti tasan 8-vuotta myöhemmin, päivää ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä. Sattumaa?

Näiden kuvien jälkeen tuli jälleen kova ikävä.

Ihanaa kun aurinkokin viimein muistutti olemassaolostaan näiden tuulisten, kylmien ja tiheiden lumipyryjen peittämien päivien jälkeen. Ehdittiin käydä koirien ja kameran kanssa kierros metsikössä ennen kuin piti palata jälleen takaisin koneen ääreen päättötyön pariin. Sen pitäisi tänään mennä painoon ja parin viikon päästä sitten putkahtaa ihmisten postilaatikkoihin, jännittävää! Lehti ei tunnu koskaan olevan kunnolla valmis, aina löytyy jotain mitä haluaisi vielä korjailla ja parannella. Joskus on vaan päätettävä, että nyt se on valmis. Kunhan lehti tänään lähtee painoon, me voidaan koirien kanssa siirtyä kunnolla viettämään hiihtolomaa!

Eilen oltiin lumipyryssä mukana pikkuisten Sidewild Party –pentujen (10vko) tapaamisessa. Ennan mielestä niin pienet olivat vähän omituisia, eipä se niitä juurikaan noteerannut. Lähti kauemmaks jos pennut yrittivät tulla lähelle. Luna sen sijaan piti pienistä! Kovasti heilutteli niille häntää kun pennut tulivat sitä katsomaan sen makoillessa maassa. :) Yritti välillä kutsua niitä leikkiinkin pylly pystyssä! Suurimman osan ajasta isot koirat (Luna, Enna, Carl-Philip) kuitenkin leikkivät keskenään ja pikkuiset pennut keskenään.

Sidewild Magic Mimbo, Sidewild Fire Alarm (Luna), Sidewild Northern Frost

Lauantai iltapäivällä lähdettiin koirien kanssa Ullalle (Sidewild labradors) Pirkan Dameja varten lähettettävän joukkueen karsintoihin. Lauantai-ilta meni muuta puuhatessa, mutta sunnuntaina kerrospukeuduttiin ja lähdettiin pakkaseen treenaamaan! Mukana oli Enna, Sidewild Northern Frost (Carl-Philip), Sidewild Odd Indeed (Oskari), Sidewild Odd Old Nick (Oona) sekä Sidewild Odd Rock Angel (Aida). Luvassa oli koemainen treeni, jossa tehtiin kaksoismarkkeeraus, linja sekä aikarajotteinen haku ja ne pisteytettiin. Enna oli taas melkoisen innoissaan ja osa energiasta ja keskittymisestä menikin vähän siihen häsläämiseen...

Kerran Enna yritti karata, kun en pitänyt hihnassa, palasi tosin heti karjaisun jälkeen takaisin. Sen jälkeen se sitten olikin hihnassa. Palautukset olivat kuitenkin melko hyviä, ei juossut niin kovaa lähelle, että olisi joutunut tekemään ylimääräisen jarrutuslenkin mun takana! Kerran taisi tiputtaa damin. Suoritti myöskin kaksoismarkkeerauksen, vaikka lähtikin ensin viimeiseksi heitetyn damin luokse ja kaarsi sieltä hakemaan sitä ensiksi heitettyä. Haki kuitenkin sen ekana heitetynkin, vähän ehkä haparoiden kyllä. Linjalla oli kaksi dami, toinen lähempänä ja toinen kauempana. Enna tuijotti ensin vain kauempana olevaa damikasaa ja odotin niin kauan lähettämistä, että se katsoi osoittamaani suuntaan. Lähtikin sitten ihan oikeaan suuntaan ja suoritti linjat ihan hyvin. Haussa se tuntui jopa välillä unohtavan, mitä täällä oltiinkaan tekemässä. Ei lähtenyt irtoamaan aina kovinkaan kauas, tosin kun lähti, niin löysi damin ja toi kovaa luokse. Ehkä Enna on sen verran käsissä, ettei osaa vielä niin hyvin itsenäistä työskentelyä, jossa pitäisi irrota kauas ja etsiä ihan itse. Välillä se katselikin mua ja tuli luokse.

Treenien päätteeksi Sidewild-joukkueeseen valittiin Oona, Oskari sekä tiukan kisan jälkeen Carl-Philip, ehdolla kun olivat Carl-Philip ja Enna. Enna lähtee kuitenkin yksilökisaan ja mahdollisesti jopa Dark Water's D-pentujen omaan joukkueeseen.

Varsinaisten treenien jälkeen käytiin vielä Ennan kanssa tekemässä vähän lisää ja ne sujuivat jo oikein hyvin! Ei ollut enää sellaista häsläämistä, pahimmat energiat oli jo purettu. Enna oli myöskin koko ajan ilman hihnaa, tuntui toimivan paremmin niin, ehkä sekin vaikutti, kun oli ensin hihnassa! Seurasi vapaana tosi hyvin, aluksi tosin ekassa siirtymisessä yritti lähteä edistämään liikaa, mutta sen jälkeen seurasi hyvin pitkässäkin siirtymässä. Kerran vai kaksi se taisi yrittää karata, mutta taaskin palasi yhtä nopeasti karjaisun jälkeen takaisin. Linjat sujuivat oikein hienosti ja palautukset olivat jälleen tosi nättejä!! Malttiharjoitukset sujuivat myös tosi hyvin, vähän tosin oli välillä pientä nykimistä lähtöaikeissa. Suurimman osan kuitenkin istui tosi nätisti. Otettiin aika pitkäkin odotusaika markkeerausheiton putoamisen jälkeen ja hienosti jaksoi odottaa sekä markkeerasikin tosi hyvin. Selvästi teki töitä paljon paremmin eikä häseltänyt niin, hieno Enna!

Nyt vaan treenataan paljon malttia, Enna on kuitenkin niin hyvin käsissä, että ei sitten kuitenkaan karkaa ja tulee kutsusta luokse, vaikka damin etsiminen olisikin vielä kesken tms. (Toisin kuin Luna, se ei varmana tule pois ennen kuin dami on löytynyt. ;)) Ennen varsinaisa treenejä olisi varmasti hyvä tehdä ensin Ennan kanssa vähän jotain ja antaa sen purkaa pahimpaa intoaan, sen jälkeen kun keskittyy selvästi paremmin. Aletaan nyt pitämään Ennaa kokonaan vapaana ilman hihnaa, tuntuu toimivan paremmin niin ja itsekään ei tartte keskittyä siihen hihnan kanssa sähläämiseen. Ennan kanssa ollaankin tehty paljon sitä, että Enna istuu vapaana vieressä ja heittelen Lunalle damia. Kestää todella hienosti ja rauhassa. :) Ja Lunalla on superkivaa, kun saa vaan noutaa eikä tartte odotella! ;)

Pakkanen oli aika melkoinen, vielä kun siihen lisäsi lauantain hyytävän viiman! Kunnolliset kengät on kyllä hankittava ihan heti tällä viikolla! On aika ikävää, kun ei tunne enää omia varpaitaan ja niiden kipristäminen sattuu... Välillä sitten istuinkin sisällä ja katsoin treenejä osittain sieltä. No, kunhan saan ne kunnon kengät niin eiköhän siellä 20 asteen pakkasessa sitten kestä ihan hyvin! ;) Vaatteita kuitenkin oli päällä aika hyvin, lähinnä ne varpaat jäätyivät!

Kiitos kaikille treeneistä!

Sidewild Jäger Meister ja Sidewild Northern Frost

Sidewild Magic Mimbo ja Sidewild Northern Frost

Sidewild Magic Mimbo, Sidewild Northern Frost ja Dark Water's Dreaming Hawk (Enna)

Sidewild Jäger Meister

Sidewild Jäger Meister ja Sidewild Fire Alarm (Luna)

Sidewild Every Breath

Sidewild Jäger Meister

Ninni basenji saapui jälleen Tampereelta käymään: